Uudella työelämäpolulla
Tervetuloa uuteen blogiin!
Tämä on ensimmäinen Blooming Mindin postaus, jee ja poks! Kirjoittaminen on minulle luontainen tapa ilmaista ajatuksia, joten aion tehdä sitä myös tuoreena yrittäjänä uuden työelämäpolkuni varrella.
Aion kirjoittaa tässä blogissa työhön, työnohjaukseen ja uraohjaukseen liittyvistä teemoista. Toivottavasti saat niistä ajatuksen juurta ja kerrot kommenteissa myös omia mietteitäsi.
Ennen kuin sukellan syvään päätyyn työelämään liittyvissä pohdinnoissa, ajattelin kertoa henkilökohtaisemman tarinan siitä, miten Bloomind Mind syntyi.
Erilaisten töiden ja työyhteisöjen kautta
Olen koulutukseltani opettaja, opinto- ja uraohjaaja sekä työnohjaaja. Olen ollut työelämässä 28 vuotta, jos mukaan lasketaan kesätyöt ja osa-aikahommat opiskelun ohessa. Omaa koulutusta vastaavia työpaikkoja on kertynyt 10 kappaletta 19 vuoden aikana – olen ollut pätkätyöläinen, suurimmaksi osaksi jonkun muun kuin itseni tahdosta. Siinä näkee paljon erilaisia tapoja tehdä töitä ja joutuu kiteyttämään itselleen oman ammattitaitonsa ja osaamisensa arvon.
Vuosi sitten jäin pois päivätyöstäni opinto-ohjaajana ja päätin alkaa yrittäjäksi, joka tarjoaa työnohjausta sekä uraohjausta suoraan kuluttajille ja työyhteisöille, ilman välikäsiä. ”Oletko hullu?” joku kysyi suoraan, kun kerroin päätöksestäni luopua vakituisesta virasta. Ehkä olen. Mutta tyytyväinen ja innostunut hullu. Kymmenen vuotta aiemmin en olisi voinut tehdä samaa päätöstä, sillä silloin minulla ei ollut samaa kokemusta erilaisista töistä ja työyhteistöistä kuin nyt.
Ajatus yrittäjyydestä alkoi itää, kun opiskelin työnohjaajaksi. Olin elämäni ensimmäisessä vakituisessa työssä – kaiken olisi siis pitänyt olla hyvin – mutta jokin nakersi sisintä. Koulussa tehtävä työ vaati veronsa ja koin yhä useammin, että resurssit eivät sallineet minun tekevän ohjaustyötä sen arvoisella tavalla. Positiivinen haaste oli kadonnut, ja tilalle oli tullut negatiivinen kuormitus. Lisäksi en voinut tehdä uutta aluevaltausta eli työnohjausta osana päivätyötä, vaan se piti jättää iltojen sivubisnekseksi.
Ajattelin, että milloin, jos ei nyt. Jos haluan yhdistää kaiken osaamiseni ja tehdä töitä omannäköisellä tavalla, täytyy ottaa loikka. Antautua seikkailulle. Tai oikeastaan jatkaa seikkailua, mutta vain uudessa muodossa. Ja niin loikkasin.
Omannäköiselle työelämäpolulle
Onko kaikki nyt selvää ja yritys rullaa moitteettomasti tasaista tuloa tuoden? Ei. Blooming Mind on nähnyt päivänvalon, mutta kaikki on vielä alkuvaiheessa. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että edessä on vielä monia mahdollisuuksia.
Tällä uudella omannäköisellä työelämäpolulla minua kannustaa eteenpäin kolme asiaa: mahdollisuus tehdä töitä omalla rytmillä, mahdollisuus luoda uutta ja mahdollisuus tehdä töitä omasta arvopohjasta käsin.
Oma rytmi. Niin. Olen mestari toimimaan paineen ja kiireen alla, mutta hintana on kropan ja mielen stressitila. Yrittäjänä pystyn säätelemään aistiärsytysten tulvaa ja paikasta toiseen juoksua. Saan ympärilleni tarpeeksi hiljaisuutta ja erilaisia työtehtäviä. Välillä nyperrän hiljaa tietokoneella kenenkään keskeyttämättä, välillä olen ihmisten ympäröimä. Mieli saa lepoa ja ihmiskontaktia vuorotellen.
Luovuus on tärkeää – siihen nimi Blooming Mind osin viittaa. Minulle se on mahdollisuus pyöritellä aivan pöljiäkin ideoita ja todeta sitten, että keneltäkään ei tarvitse kysyä lupaa niiden toteuttamiseen. Luovuus on mahdollisuutta yhdistellä asioita, kuten omaa osaamista. Voin tarjota asiakkaalle yhdeltä luukulta niin uraohjausta, työnohjausta kuin opinto-ohjaustakin. Ehkä myös koulutusta ja kirjoittamisen ohjausta.
Ihmisten kohtaaminen ajatuksella ja rauhassa on arvoista tärkein. Ihminen on loppujen lopuksi työelämän tärkein voimavara, jonka ainutlaatuista mieltä mikään määrä koneita tai digitaalisuutta ei voi korvata. En halua tehdä liukuhihnatyötä vaan syventyä asiakkaan asiaan, auttaa häntä hoksaamaan omia mahdollisuuksiaan ilman, että myyn muotilla tehtyä pikafiksiä ”joka ratkaisee kaikki ongelmasi”.
Onko tärkeintä määränpää vai matka?
Liian filosofinen kysymys minulle. En halua valita. Haluan nauttia matkasta, mutta pitää määränpään mielessä, koska sillä tavalla jaksaa sinnitellä silloinkin, kun tuntuu vaikealta. Minulla tuo määränpää on kyetä elättämään itseni yrittäjänä.
En etsi keinoa rikastua, ainakaan rahallisesti. Etsin keinoa voida hyvin ja tehdä töitä omannäköisellä ja kestävällä tavalla. Tavalla, jonka ansiosta olen toimintakykyinen ja utelias elämää kohtaan vielä vanhana ja ruttuisenakin.
Ensimmäinen Blooming Mind -blogipostaus on nyt korkattu. Kuohuiko yli vai kupliko sopivasti? Olen iloinen, että lähdit matkaan mukaan. Toivottavasti näemme vielä seuraavienkin tekstien parissa. Lue ja kommentoi, arvostan ajatuksiasi.
Iloa ja luovaa mieltä päivääsi!
t. Hanna
P.S. Haluatko kurkata tiliäni Instagramin puolella? Se onnistuu täällä: bloomingmind_ohjaus.
